Kerroksia ja kohtaamisia hiljaisuudessa – poimintoja retriitiltä

Kokoontuessamme aloituspiiriin tunnelma sinkoili olotilasta toiseen. Jokainen osallistuja saapui omasta kuplastaan tähän hetkeen, yhteiseen kuplaan, jota olimme ryhtymässä nyt yhdessä luomaan.

Mietin tuossa hetkessä vastuutani tulevien päivien aikana. Osasin vain toivoa, että saisin ohjattua meidät kaikki tuohon tiloista kauneimpaan – läsnäoloon. Mietin myös etukäteen asioita, joita hiljaisuus tulisi nostamaan pintaan. Usein pakenemme arjessamme tunteitamme ja täytämme ajan jatkuvalla tekemisellä, jotta ei tarvitsisi katsoa itseään kovin syvälle silmiin.

Samalla kun huomasin miettiväni näitä, ankkuroiduin läsnäolon tilaan ja tunsin syvän luottamuksen valtaavan minut. Asiat menevät juuri kuten niiden kuuluu, omalla ajallaan ja painollaan. Tiedostan oman rauhoittumiseni heijastuvan suoraan osallistujiin ja heidän olemisensa tasoon. Matkaamme kuin yhdessä kerroksesta toiseen.

Aloituspiirissä jokainen sai tuoda itsestään esiin sen, minkä koki tarpeelliseksi. Keskustelimme tulevasta ajasta ja odotuksista sitä kohtaan. Sovimme yhteisistä pelisäännöistä, ja hiljalleen ryhmämme alkoi olla valmis laskeutumaan hiljaisuuteen. Koin jonkinlaista haikeutta tuossa hetkessä – osallistujat olivat niin ihania, että olisin mielelläni jutellut heidän kanssaan koko retriitin ajan. Ehkä jokin osa minusta ei vielä halunnut sukeltaa pintaa syvemmälle. Maadoituimme hetken vielä yhteisessä ruokailussa ja keskustelimme niitä näitä: lapsista, kiireestä, elämäntarinoistamme ja Metsäsydämen tarinasta.

Humpsahdus hiljaisuuteen

Virallinen hiljaisuus alkoi ruokailutilasta lähtiessä. Itse koin humpsahtavani hiljaisuuteen illan saunahetkessä. Siinä me istuimme lauteilla, hiljaisuuden vallitessa. Jokainen kävi vuorollaan Naistenvedessä uimassa ja palasi löylyihin. Muistan ajatuksen: “Vau, tätä tämä tulee olemaan seuraavat vuorokaudet.”

Aamujen rauhalliset QiGong-hetket toteutuivat talon takana, katsellen järvelle. Kissat Roosa ja Kaamos tykkäsivät osallistua myös; ne katselivat meitä ja kävivät kiehnäämässä jaloissa. Kissat olivat luonnollinen ja lempeä lisä harjoitukseen. Yhtenä aamuna satoi niin lujaa, että harjoitus oli siirrettävä kokonaan sisälle. Huomasin tuossa hetkessä kaipaavani ulos luontoon, vaikka Karhusalinkin energia on ihanan maadoittava.

QiGongin jälkeen teimme Karhusalin kiviseinien sisällä puolen tunnin meditaation. Osa vietti ajan istuen, osa maaten – mikä kenestäkin hyvältä tuntui. Ohjasin meidät tarkkailemaan hengitystä, kehoa ja lopuksi tyhjää tilaa. Ja aina palaamaan näihin ankkureihin. Viimeisen aamun meditaatiossa koin valtavaa rakkautta ja ykseyttä itseni, osallistujien ja tilan kanssa. Mutta koin myös kauhean ja toistuvan yskänpuuskan – aivan kuin jokin olisi fyysisesti avautunut minussa tuossa hetkessä.

Luonto kuiski kiitosta

Retriitin ajan luonto antoi parastaan. Linnut lauloivat valtoimenaan ja hyttyset loistivat poissaolollaan. Narsissit työntyivät esiin kukkapenkistä juuri viikonlopuksi, ja tuomet aloittivat huumaavan tuoksuisen kukinnan. Ensimmäinen kokonainen päivä oli aurinkoinen, lämmin ja tyyni. Toinen taas sateinen ja kolea. Kuin neiti Sää olisi esitellyt itsensä: “Tätä kaikkea meillä täällä keväällä hei on!”

Aamupäivisin kuljimme metsäkävelyillä peräkkäin, rinnakkain ja välillä istahdimme rantakalliolle tuijottamaan horisonttiin. Kävelimme lähimetsäsien poluilla, välillä ilman polkuja ja välillä tietä pitkin. Metsä kuiski: “Kiitos, kiitos, kiitos.” Järvi toivotti voimaantumista.

Ensimmäisellä metsäkävelyillä huomasin ajattelevani ”muiden ajatuksia”. Mietin, miten kukakin tämän kokee ja mitä ajattelee. Siinä samassa viisaus minussa sanoi: “Rakasta vain.” Niin jätin ne ajatukset tuolle metsäpolulle ja siitä hetkestä ajattelin jokaista osallistujaa rakkaudella, hokien mielessäni vanhaa Ho’oponopono-lausetta: ”Kiitos – olen pahoillani – anna anteeksi – rakastan sinua.” Hiljalleen jokin todella pehmeni minun ja osallistujien välillä.

Arkea suuremmalla määrällä

Iltaisin vetäydyin mökille omien pienten tyttöjeni kanssa nukkumaan. Olin niin onnellinen noissa hetkissä. Huomasin olevani täysin läsnä tyttöjen kanssa, koska olin harjoitellut tuota tilaa koko päivän. Ja tytöt olivat onnellisia, kun saivat oikeasti kaiken huomioni ja läsnäoloni. Olli nukkui talolla ”talonmiehenä” ja valmisteli keittiössä seuraavien päivien ruokia.

Ruoka on iso osa retriittiä. Miten ihanaa onkaan syödä hiljaisuudessa, siunata pöydän antimet ja nauttia ruoasta kaikilla aisteilla. Aluksi yhteisruokailu oli haastavaa ohjaajan näkökulmasta: mietin, onko ruokaa tarpeeksi, puuttuuko jotain ja maistuuko se. Kunnes tässäkin asiassa löysin luottamuksen tilan. Rakas Ollini oli loihtinut maittavat ruoat ja teki täysiä päivä keittiössä valmistellen ja siivoillen. Ollin rakkaus tekemiseen välittyi ruokaan.

Antoisinta oli kokemus yhdessäolosta, hiljaisuudessa. Hiljalleen kuplamme alkoivat sulautua yhteen ja muodostaa yhteisen olotilan – läsnäolon, rauhan ja hiljaisuuden, johon jokainen sitoutui.

Ilahduin oivaltaessani tekeväni niitä asioita, joita teen muutenkin arjessani: QiGong-harjoituksia, joogaa, meditaatiota, metsäkävelyitä lähimetsissä ja saunomista Naistenvedellä. Havahduin siihen, että nyt saan jakaa tätä kaikkea. Ikään kuin olisin elänyt omaa arkeani suuremmalla määrällä, mutta teimme sen yhdessä.

Mikä minulta jäi pois, oli kännykkä, tietokone, suunnittelu ja jatkuva yhteydenpito. En ollut jaettuna joka suuntaan, vaan olin todella tässä. Elin sitä taikaa, jota olen parhaimmillani saanut elää jo kahdeksan vuoden ajan. Nyt yhdessä!

Jokainen osallistuja koki ajan omalla tavallaan. Jaoimme kokemuksia lyhyesti retriitin päätteeksi. Mieleeni jäi jaettu tunne siitä, ettei kenenkään tarvinnut mennä liian syviin tai raskaisiin vesiin itsensä kanssa. Olo oli ollut puhtaan läsnäoleva, ja jokainen oli pystynyt nauttimaan hetkistä. Luonto oli kaikille tärkeä, ja yhteiset harjoitukset tekivät päiville selkeän, turvallisen rytmin.

Sydämellinen kiitos jokaiselle mukana olleelle!

Seuraavat Metsäsydämen Hiljaisuuden retriitit:

• Heinäkuussa: Maanantaista torstaihin 13.–16.7.2026
• Marraskuussa: Perjantaista sunnuntaihin 13.–15.11.2026